Päällimmäisenä tämän vuoden seikkailusta jäi mieleen ankarat olosuhteet sekä Villen upea ankkuriosuus, mutta palataan ankkuriosuuteen hieman tuonnempana ja käsitellään ensin hieman puitteita ja olosuhteita.
Moottorimarssi Turusta Lappeenrantaan aloitettiin perjantaina jo hyvissä ajoin, jotta janoiset ja matkan uuvuttamat suunnistajat ehtisivät tutustumaan mallasrastin palveluihin jo kisaa edeltävänä päivänä. Turusta lähdettiin iloisin mielin matkaan auringon paistaessa, mutta kun Kehä 3 jäi taakse, niin sade ja harmaus alkoivat. Kisa-alueelle Lappeenrannan Raippoon saavuttaessa sade taukosi hetkellisesti ja teltat saatiin pystyyn kuivina, jolla oli merkittävä vaikutus ryhmän taistelumoraaliin. Iltapalaksi nautittiin mallasrastilla mallasjuomat ja yöpuulle painuttiin hyvissä ajoin, jotta seuraavana yönä oltaisiin mahdollisimman virkeinä ja valmiina ratamestarin tarjoamiin haasteisiin. Yön aikana sade jatkui ja kisakeskus alkoi pikkuhiljaa muuntumaan kohti mutapainiareenaa.
Kisa-aamuna nautittiin kenttäaamisesta ja seurattiin, kun teltta toisensa perään joko luhistui tuulen alle tai lensi hallitsemattomasti ympäri camping-aluetta. Aamupäivän ohjelmassa oli shoppailua kisakylän lukuisissa urheilukaupoissa ja taisi Harharetkeläisiltäkin "muutama euro" jäädä kauppiaiden pohjattomiin taskuihin. Aamupäivän aika sade "yllättäen" taas jatkui... Venlojen kisailua seurattiin teltan suojissa Yle Areenasta (suuri kiitos järjestäjälle vahvasta 4G-yhteydestä!) ja tässä kohtaa alkoi myös kisakuumotus hiipiä alkupään viestinviejien puseroon.
Itse kisaan, sade jatkui koko päivän ja jo ennen Jukolan viestin lähtölaukausta koko kisakeskus ja lähtöalue oli savisen vellin vallassa. Tänä vuonna kunnia ensimmäisestä osuudesta oli suotu Markukselle, joka innosta soikeana ei meinannut pysyä housuissaan odotellessaan viestin alkua. Lähtöviitoituksen ja sekavan ensimmäisen rastivälin jälkeen alkoi viestinviejällä suunnistus kulkea ja muita suunnistajia alkoi tulla selkä edellä vastaan. Matkan aikana teki harharetkeläinen myös havainnon siitä, että suunnistaminen olisi huomattavasti helpompaa, jos osaisi oikeasti suunnistaa... Vaihtoon Markus toi Harharetken sijalla 934, josta Juhan oli hyvä lähteä omalle osuudelleen.
Juha paineli oman osuutensa juhamaiseen tyyliin varmasti ilman virheitä ja ottaen tasaisesti kiinni edessään olevia suunnistajia. Juha onnistui 12,4 km osuuden aikana keräämään yhteensä 151 päänahkaa ja toi Oc Harharetken vaihtoon sijalla 783. Juha luovutti viestin Tomille, joka ennen osuuttaan kauhisteli viestinviejien hyvää alkuvauhtia ja metsässä odottavaa pimeyttä.
Tomin kauhistelut olivat turhia ja pimeys väistyi nopeasti Tomin päästyä matkaan. Tomi teki varman perussuorituksen ja joutui pitkällä osuudellaan nöyrtymään vain seitsemän sijan verran. Tomin osuuden jälkeen Harharetki keikkui sijalla 790.
Tomin jälkeen viestiä lähti kuljettamaan koko kevään nilkkavaivoista kärsinyt Viljami. Mutta taas nähtiin mikä vaikutus on sillä, kun numerolappu nidotaan rintaan. Viljamin nilkkavaivat olivat, ainakin hetkellisesti, historiaa ja mies eteni metsässä kuin vanha uroshirvi, johdatten pitkää letkaa takanaan rastilta rastille. Viljami toi viestin vaihtoon sijalle 896 ja luovutti "kapulan" Teemulle.
Teemun kunto oli kaikille (myös herralle itselleen) arvoitus vielä tunteja ennen Jukolaa. Mutta työmatkapyöräily ja tahdonvoima nostatti jukolaneitsyen uskomattomaan liitoon, joka realisoitui vaihdossa sijaan 997. Teemun jälkeen viestinviejänviitan nosti harteilleen Erkki, joka tuli mukaan porukkaan tuuraamaan Kaizua, joka joutui siirtymään joukkueenjohtajan tehtävään jalkavaivojen takia.
Erkki, niin ikään ensikertalaisena, täytti hienosti hänelle tarjotut saappaat. Erkkillä on vyöllään useita erävaelluksen SM-kisoja ja muita pitkäkestoisia kestävyystapahtumia, tämä vuosien kokemus näkyi miehen suoritusvarmuudessa ja Erkki kiidätti Harharetken vaihtoon sijalla 1048.
Tämän vuoden uusintalähdöstä alkaa harharetken tähänastisen historian hienoin viestiosuus, joka tullaan varmasti muistamaan pitkään. Ville nappasi kartan telineestä ja loppu onkin sitten silkkaa legendaa! Kevään aikana seuran tuleva triatleetti on viilannut itsensä hurjaan kuntoon ja on tällä hetkellä seuran ehdottomasti terävin kärki, joka operoi kokonaan omalla tasollaan. Ville kiidätti omalla 16,2 km mittaisella ankkuriosuudellaan Harharetken lopputuloksissa sijalle 876, ohittaen matkalla 172 muuta joukkuetta ja ollen oman osuutensa 416. nopein urheilija! Tässä on meille kaikille muille paljon tavoiteltavaa!
Summataan vielä lopuksi, että Jukola on yksi hienoimmistä urheilujuhlista, jota maa päällään kantaa! Oc Harharetki tullaan varmasti näkemään myös ensi vuonna Joensuussa puolustamassa omaa lähtönumeroaan! Nyt kun muutama päivä on kulunut tapahtumasta, alkavat sadepilvetkin saamaan kultareunukset ja aika kultaa muistot savisesta Raiposta!
 | |||||
| Savea riittii! |
